This post is also available in: English

Kempin hitsausneuvoja Olli Keskisen harrastus ja työ tukevat toisiaan. Moottoripyöriä rakentaessa oppii taitoja, joista on hyötyä työelämässä ja toisinpäin. Moottoripyörämessuillekin Olli on osallistunut samanaikaisesti sekä työnantajan edustajana että harrastajana.

Olli Keskinen on yksi Kempin Hitsauspalvelut-tiimin kolmesta hitsausneuvojasta. Poikkeuksellisen laajaan toimenkuvaan sisältyy oman henkilökunnan ja asiakkaiden koulutusta sekä Kempin tuotteiden esittelyä messuilla ja asiakkaiden luona Suomessa ja maailmalla. Olli myös etsii asiakkaille ratkaisuja heidän tuotantoonsa liittyvissä asioissa, käsittelee Kempin saamaa asiakaspalautetta ja suunnittelee koulutusmateriaaleja.

”Vastaamme omalta osaltamme hitsausnäkemyksestä talossa, ja toimimme linkkinä asiakkaan ja Kempin välissä. Tuomme tuotekehityksen eri vaiheisiin käyttäjän näkökulmaa – esimerkiksi millaiselta uuden hitsauspolttimen pitäisi tuntua kädessä tai millaisia hitsausohjelmia laitteille kehitetään.”

Tie huippuammattilaiseksi

Olli päätyi hitsauksen pariin 17-vuotiaana aloitettuaan kotipaikkakunnallaan Tuusulassa oppisopimuskoulutuksen levyseppä-hitsaajaksi. Työ osoittautui monipuoliseksi ja muutenkin kiinnostavaksi. Valmistuttuaan hän suoritti työn ohessa IWS-tutkinnon. Kempille hän tuli reilut kuusi vuotta sitten, minkä jälkeen hän on suorittanut työn ohella myös hitsaajan ammattitutkinnon, hitsaajamestarin erikoisammattitutkinnon sekä IWP-tutkinnon eli hitsausohjaajan tutkinnon.

”Luottamus omaan osaamiseen on kehittynyt ajan mittaan, vaikka aina on vielä opittavaa ja parannettavaa. Moottoripyöriä rakentaessa on käytettävä erilaisia työmenetelmiä, kuten hitsaamista, lastuavaa työstöä ja levytöitäkin.”

Harrastuksen takia Olli opetteli myös CAD-piirustustaidon, josta on ollut etua ja hyötyä myös hitsausneuvojan työssä.

”Kiinnostus moottoripyöriä kohtaan kasvoi pikkuhiljaa. Nuoruusvuosien mopo oli vaihtunut 18-vuotiaana suoraan autoon. Moottoripyörät olivat kyllä käyneet mielessä, sillä isä oli ajanut niillä koko ikänsä ja omisti edelleenkin sellaisen. Täysitehoisen moottoripyörän kortin suoritin pitkän pohdinnan jälkeen hieman yli parikymppisenä.”

Ensimmäiset projektit

Syksyllä 2012 Olli hankki custom-mallisen Honda Shadow 600 -pyörän, jota hän alkoi rakentaa omannäköisekseen. ”Honda maksoi pari tonnia. Se oli hyvässä kunnossa, vaikka sillä oli jo ajettu jonkin verran. Olin aiemmin ihaillut netissä kyseistä moottoripyörää, joka oli harrastajan rakentama ja näin tuossa pyörässä hyvän aihion vastaavaa projektia varten.”

Olli rakensi pyöräänsä itsekseen vanhempien tallissa katsoen tarvittaessa mallia netistä. ”Tein pyörälle niin sanotun bobberoinnin: poistin takaa apurungon ja rakensin uuden takalokasuojan, penkin ja pakoputken. Pakoputkea ja erilaisia kiinnikkeitä hitsasin MIG/MAG- ja TIG-prosesseilla. Lisäksi maalasin pyörän ja muokkasin vielä valoja ja vilkkuja.”

Olli myi pyöränsä pois jo loppukesästä. Seuraavan talven projektiksi valikoitui Yamaha 1100 Dragstar – sekin custom-mallinen, mutta vähän edeltäjäänsä suurempi.

”Aloin rakentaa uutta prätkää samaan suuntaan, mutta enemmän ja pidemmälle. Tein käsin uuden bensatankin, uuden takarungon, lokarit, penkin ja pakoputket. Vaihdoin myös etuvalot ja mittaristot. Hitsausta oli hieman enemmän kuin ensimmäisessä projektissa, mutta päivätyön ansiosta taidot olivat hyvin hallussa.”

Leikkikaluja ja käyttöpyöriä

Dragstar valmistui seuraavaksi kesäksi ja Olli ajeli sillä nelisen vuotta. Hän osti sen rinnalle projektiksi 650-kuutioisen Honda Dominatorin. Ruokahalu oli kasvanut syödessä, ja nyt Olli pääsi hitsaamaan myös moottoripyörän runkoa.

”Prätkän teko omin käsin oli hauskaa. Se oli ensimmäinen projekti, jonka ostin täysin purettuna. Tein siihen täydellisen koneremontin ja liki kaiken muunkin, mm. tankin, keulan, renkaat. Siihen ei paljoa jäänyt vakio-osia.”

Siinä välissä Olli rakensi kaverin kanssa vanhasta KTM:n raadosta crossipyörän Kaanaan Kahinoihin. Se on autoilijoiden jokamiesluokkaa muistuttava vuosittain järjestettävä speedway-ajokisa, jonne jokainen voi tulla ajamaan juuri sellaisella romulla kuin huvittaa.

”Rakensimme KTM:n täysin romusta, sillä minulla oli paljon edellisistä projekteista ylimääräiseksi jääneitä osia, joita hyödynsimme siinä. Se oli Mad Max -henkinen vekotin, jonka keula, eturenkaat ja jarrut saatiin vanhoista projekteista. Bensatankkikin oli Honda Monkeysta. Kävimme treenaamassa sillä ja osallistuimme myös kisoihin.”

• 

• 

Projektien projekti

Lopulta Olli myi Dragstarin pois jättäen osista rakentamansa Dominatorin ajopyöräksi. Uudeksi projektiksi löytyi 40-vuotias Honda-klassikko CB500 Four. Sen parissa hän on askarrellut hiljalleen kolmisen vuotta – työn, perhe-elämän ja muiden pienempien hankkeiden ohessa.

”CB500 oli raato, jonka runko oli rälläköity monesta kohtaa poikki. Moottori oli paikallaan, mutta mitään muuta siinä ei ollut. Tein uuden rungon lähestulkoon kokonaan itse. Alkuperäisestä jäivät vain koneen kiinnikkeet ja rungonnumero.”

Pyörästä on tulossa matala chopper, jossa on uudet peltiosat ja itse tehty keula.

”Myös moottorin puolelle tulee isoja modauksia, kuten remmiahdin ja nokka-akseli, jonka ansiosta moottori sytyttää kaksi sylinteriä kerrallaan – eli nelisylinterinen käy kaksisylinterisen tapaan. Se on ihan pelkkää leikkimistä. Vaikka tosissani harrastankin prätkien rakentamista, en sentään ihan niin tosissani”, Olli naureskelee.

”Keskeneräisenäkin se kelpasi viime vuonna Kempille malliksi uuden MasterTig -hitsauskoneen mainoskuvauksiin ja komeilee nyt esimerkiksi tuote-esitteen kannessa.”

Harrastamista kaveri- ja työporukalla

Olli on mukana Köyhät rytärit -rakennusporukassa. 15 henkilön ryhmästä löytyy metalliosaajien lisäksi insinöörejä, konemekaanikkoja ja myös graafinen suunnittelija, joka auttaa logojen ja T-paitojen suunnittelussa.

”Joka hommaan löytyy jonkinnäköistä osaamista. Rakentelemme moottoripyöriä, ajelemme niillä ja käymme tapahtumissa. Jeesaillaan toisiamme.”

Moottoripyöräily yhdistää myös kemppiläisiä. Kempin globaalissa hitsausryhmässä on muitakin moottoripyöräilyn harrastajia, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa kokemuksia. Olli on päässyt nauttimaan harrastuksestaan myös työmatkoilla ympäri maailmaa.

”Esimerkiksi vuonna 2018 Australiaan suuntautuneen matkan yhteydessä matkustin viikon lomalle Uuteen-Seelantiin, vuokrasin moottoripyörän ja tutustuin saarivaltion upeisiin maisemiin. Australiassa kävin puolestaan tutustumassa paikalliseen moottoripyöräkahvilaan, jossa oli esillä rakennettuja moottoripyöriä.”

• 

• 

Kokonaisvaltaista ja monipuolista

Moottoripyörien rakentelun suurimmat haasteet ovat vanhan korjaamisessa, esimerkiksi hitsattaessa moottorin alumiinilohkoa, joka pyörinyt öljyn seassa vuosikymmenet.

”Ei näissä hitsaustöissä muuten ole mitään ihmeellistä, kunhan niitä tehdessä on ajatus mukana. Liitosten pitää kestää, sillä olisi ikävää, jos pyörä ritsahtaisi tien päällä. Minulle on harrastamisessa ollut tärkeää kokonaisvaltaisuus, esimerkiksi se, että olen päässyt tekemään vaativia peltiosia perinteisin menetelmin”, Olli pohtii.

”Olen esimerkiksi joutunut opettelemaan lokasuojien ja muiden muodoltaan pyöreiden osien työstämistä ja muuta vanhan ajan peltisepän työtä. Yhden lokarin tekee kuka vaan, mutta vain harva pystyy tekemään kahta samanlaista! Itse en ole vielä niin pitkällä.”