This post is also available in: EnglishDeutsch

Hitsaaja Katja Vironen ei ole koskaan ollut töissä Kempillä, mutta siitä huolimatta hänellä on Kempin logo tatuoituna käteen. Miksi ihmeessä?

Katjalle Kempin vanha logo on enemmän kuin pelkkä logo. Se merkitsee ennen kaikkea oman polun löytymistä. Kun Vironen ensimmäisen kerran otti polttimen käteen ja aloitti hitsaamisen, hänen koko elämänsä muuttui. Siihen asti hevostenhoitajaksi opiskellut nainen oli ajelehtinut elämässä vailla päämäärää. Hevosalalta ei löytynyt töitä ja vuosia kestänyt työttömyys masensi. Kun ammatinvalintapsykologi enemmän tai vähemmän pakotti silloin 23-vuotiaan Katjan hitsauskurssille, meni hän sinne haluttomasti. Neljän kuukauden mittainen kurssi venyi yli vuoden opiskeluksi.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni tein jotain, mistä nautin. Opin nopeasti eri tekniikat ja hitsaaminen oli minulle helppoa.”

Kun Katja kuuli huhun, että myös veden alla voi hitsata, päätti hän selvittää, missä ja miten sitä voi tehdä. ”Hakeuduin hirvittävän treenin kautta ammattisukeltajan koulutukseen ja suoritin kaksiosaisen tutkinnon.” Tarkastussukeltajan tutkinto muodostuu osasta ammattisukeltajan opintoja, joissa edellytetään kovaa fyysistä kuntoa. Katjan lisäksi Suomessa on tiettävästi vain kolme naista, jotka ovat suorittaneet tarkastussukeltajan paperit. Vielä harvempi on valmistunut ammattisukeltajaksi.

”Vedenalaiset hitsausluokat tuli tietenkin suoritettua ammattisukeltajakoulutuksessa. Sielläkin hitsattiin Kempillä.”

Legendaarisia hitsauslaitteita

Mikä sitten on käteen tatuoidun Kempin logon tarina? Katja sai ensimmäisen hitsausalan työpaikan vuonna 2001. Kun lama iski vuonna 2008, joutui hän taas kerran työttömäksi. Tällä kertaa pudotus tyhjän päälle ei tuntunut niin kamalalta. Nyt hänellä oli ammatti, jossa hän oli hyvä ja jota hän halusi tehdä.

”Hitsaus pelasti minut. Halusin kunnioittaa sitä ottamalla hitsausaiheisen tatuoinnin ja Kemppi oli itsestään selvä valinta. Kempin koneet ovat legendoja.”

Katjan kotonakin oli Kemppi. Se seisoi pihalla kesät talvet. Lumesta ja sateesta huolimatta hitsauskone pelitti vuodesta toiseen.

”Kemppiä tarvittiin kotitöihin. Isällä oli kuljetusyritys ja maatila. Lauantaisin oli korjauspäivä.”

Kempillä korjattiin hevosaitauksia, kuorma-autoa, traktoria ja mitä milloinkin. Kun Katja Vironen aikanaan osti oman auton ja vuokrasi ystäviensä kanssa autotallin, oli iskän Kemppi lainassa monena viikonloppuna. Jos Katjan pitäisi valita yksi Kemppi, se olisi vanha MasterTig tai uudempi MasterTig MLS.

”Aloitin hitsaamisen MasterTigillä. Siihen liittyy muistoja ja se on edelleen hyvä kone. Hitsaan mieluiten TIG-prosessilla ja puikolla. MasterTig ja MasterTig MLS -koneilla voin tehdä molempia.”

Valmiina haasteisiin

Valokaaressa on jotain maagista, mikä lumoaa vuodesta toiseen.

”Olen aina ollut levoton, mutta kun otan hitsauskolvin käteen, rauhoitun.” Ja mitä haastavampi työ, sitä paremmin Katja pystyy keskittymään. Haastavia töitä Virosen uran varrelle onkin mahtunut niin maalle, veden alle kuin ilmaankin. Kun Helsinkiin rakennettiin Clarion -hotellia, oli Katja pitkään ainut hitsaaja, joka uskalsi kuudenteentoista kerrokseen hitsaamaan. Itse työ ei ollut haastavaa, mutta olosuhteet olivat. Korkealla tuuli usein ja välillä työ vaati saksilavalta kurottelua oikein kunnolla. Onneksi olalla kannettava Kemppi oli luotettava työkaveri.

”Vaikka saisin lottovoiton, en lopettaisi hitsaamista. Ostaisin oman pajan ja hitsaisin omaksi ilokseni.”

Kempillä tietenkin.